Puukaupan suurin harha: miksi tukin hintaa tuijottava metsänomistaja häviää

kymenlaakso

Puukaupassa korkein tukin hinta ei automaattisesti tarkoita parasta tiliä. Kun puut kaadetaan, rungot katkotaan eri puutavaralajeiksi. Näitä ovat esimerkiksi tukki, kuitu, pikkutukki, parru, pylväs, sorvi ja laho.

Ostaja määrittelee sopimuksessa puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimukset, mutta ratkaiseva asia jää usein vähemmälle huomiolle: ostaja päättää itse, kuinka paljon tukkia rungosta katkotaan.

Miksi katkonnalla on väliä?

Eri ostajilla on erilaiset tarpeet. Yksi tarvitsee pitkää tukkia rakentamiseen, toinen lyhyempää tavaraa vientiin. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, kuinka suuri osa rungosta päätyy arvokkaaksi tukiksi ja mikä kuitupuuksi.

Ostajien välillä voi olla jopa yli 10 prosentin ero tukin osuudessa samasta leimikosta. Käytännössä tämä tarkoittaa helposti satojen tai jopa tuhansien eurojen eroa metsänomistajalle. Vaikka mitta- ja laatuvaatimukset näyttäisivät paperilla samoilta, erot voivat olla merkittäviä jopa leimikkokohtaisesti.

Tietoon perustuva päätös

Koska katkonnan ennustaminen on vaikeaa, metsänhoitoyhdistykset keräävät tietoa toteutuneista puukaupoista. Kun ostajien puutavaralajien katkonnan historiatieto yhdistetään tarjottuihin hintoihin, saadaan erittäin tarkka arvio siitä, kuka on paras ostaja juuri kyseiseen puukauppaan.

Siksi leimikkoa ei kannata myydä parhaan tukin hinnan perusteella, vaan tarkastella kokonaisuutta. Metsänhoitoyhdistysten keräämä niin sanottu katkontapankki on metsänomistajan turva puukaupassa.

Kilpailuttaminen kannattaa aina

Vaikka metsänomistaja olisi puukaupan rautainen ammattilainen, vähintään kahden kilpailevan tarjouksen pyytäminen on aina järkevää. Mitä arvokkaampi leimikko, sitä tärkeämpää kilpailuttaminen on.

Hintatilastojen keskihinta kertoo vain alueen keskimääräisen tason – ei sitä, kuka maksaa parhaiten. Tarjouksia vertaillessa on huomioitava myös lisäerät, kuten kantokäsittely ja hakkuutähteet. Valtuuttamalla metsänhoitoyhdistyksen kilpailuttamaan puukaupan metsänomistaja saa käyttöönsä parhaan mahdollisen tiedon ostajien todellisesta katkonnasta.

Jos kuitenkin halutaan puhua keskimääräisistä luvuista, vuonna 2025 Kymenlaakson Metsänhoitoyhdistyksen alueella valtakirjalla ja katkontapankin avulla kilpailutettujen, kaikenkokoisten leimikoiden ostotarjousten välinen ero oli keskimäärin 4500 euroa parhaan ja heikoimman tarjouksen välillä.

Muista tämä: kokonaisuus ratkaisee – ei pelkkä puukauppatarjoukseen merkitty tukin määrä.

Joni Hinkkuri

Metsäasiantuntija, luonnonhoidon asiantuntija

Mhy Kymenlaakson metsäasiantuntija ja ylpeä metsänomistaja

Liittyvät bloggaukset

  1. Mhy Kymenlaakson panos henkilöstön hyvinvointiin näkyy myös metsänomistajille

    Mhy Kymenlaakson panos henkilöstön hyvinvointiin näkyy myös metsänomistajille

    Hanna Virtanen

    Kymenlaakso

    Mhy Kymenlaakso sai Metsämiesten Säätiöltä hankerahoitusta henkilöstön työhyvinvoinnin, yhteistyön ja asiakaskohtaamisten kehittämiseen. Hankkeessa panostettiin erityisesti itsetuntemukseen, vuorovaikutustaitoihin ja työssä jaksamiseen eli asioihin, jotka näkyvät parhaimmillaan myös metsänomistajille entistä parempana palveluna.

    Lue lisää
  2. Mhy Kymenlaakson jäsenretki vei Kotkan Rankkiin historian ja merimaisemien äärelle

    Mhy Kymenlaakson jäsenretki vei Kotkan Rankkiin historian ja merimaisemien äärelle

    Hanna Virtanen

    Kymenlaakso

    Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenretkellä suunnattiin heinäkuun ensimmäisenä päivänä Kotkan edustalla sijaitsevaan Rankkiin. Täyteen varattu retki kokosi yhteen lähes 70 metsänomistajaa perheenjäsenineen. Matkaan lähdettiin Sapokan satamasta, jossa osallistujat jakaantuivat veneisiin. Merimatka sai erityisesti pienempiin veneisiin nousseilta kiitosta – vauhdikas kyyti tarjosi monelle tavallisuudesta poikkeavan elämyksen.

  3. Metsä monen sukupolven silmin

    Metsä monen sukupolven silmin

    Kristiina Kumpulainen

    Kymenlaakso

    Metsä ei ole koskaan vain puita. Se on paikka, jossa joku on kulkenut ennen meitä ja jota joku kulkee vielä meidän jälkeemme. Kun astuu omaan metsään, ei näe ainoastaan runkoja, latvuksia ja vuosirenkaita. Näkee tarinoita. Sen männyn alla on ehkä joskus istuttu eväillä, nämä taimet istutettu yhdessä tai ensimmäinen oma metsäretki on tehty lapsena kumisaappaat jalassa. Metsän omistaminen on erikoinen asia. Harvaa muuta omaisuutta hoidetaan niin, että työn tulokset näkyvät vasta vuosikymmenten päästä